#Yksityiset omistavat suurimman osan Suomen metsistä

Suomalainen metsä ja varsinkin metsänhoito ylittivät kansainvälisen uutiskynnyksen syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kehotti Kalifornian osavaltiota ottamaan mallia Suomesta, jossa metsistä haravoidaan metsäpaloja levittävät risut pois. Trumpin lausahdus sai aikaan runsaasti ilkkumista. Monet suomalaiset metsänomistajat halusivat kertoa hänelle, että Suomessa on neljä hehtaaria metsää asukasta kohti eli aika paljon olisi haravoitavaa, mutta myös hyvin erilainen ilmasto kuin Kaliforniassa.

##Liki 2/3 Suomen metsistä on yksityisten omistamaa

Metsäyhtiöt omistavat Suomen metsistä alle 10 prosenttia, valtio noin neljäsosan ja yksityishenkilöt 60 prosenttia. Loput viisi prosenttia metsistä kuuluu pääasiassa kunnille, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnille, yhdistyksille ja muille yhteisöille. Metsäteollisuus ostaa 80 prosenttia tarvitsemastaan kotimaisesta puusta yksityisiltä metsänomistajilta. Yksityisiä metsänomistajia on noin 630 000, joten noin joka yhdeksäs suomalainen on metsänomistaja. Suurin osa heistä tosin omistaa metsää yhdessä puolisonsa, perikunnan tai yhtymän jäsenten kanssa. Kuolinpesien metsillä on omistajia keskimäärin neljä ja yhtymien metsillä kolme. Osa yhtymistä on muodostettu kuolinpesistä.

Vähintään kahden hehtaarin kokoisia yksityisiä metsätiloja on noin 444 000, joista perhemetsätiloja eli perheiden omistamia noin 350 000. Perhemetsätilojen keskimääräinen pinta-ala on noin 30 hehtaaria.

##Metsänomistajaksi tullaan yleensä perinnön kautta

Suomalaisten yksityisten metsänomistajien keski-ikä on 60 vuotta. Metsänomistajista on eläkeläisiä 45 prosenttia. Vuonna 2009 maanviljelijöiden osuus metsänomistajista oli 16 prosenttia, kun vuonna 1990 joka kolmas metsänomistaja oli maanviljelijä. Maanviljelijät kuitenkin omistavat neljäsosan Suomen metsistä. Tämä selittyy tilojen kasvulla.

Metsänomistajista noin 40 prosenttia asuu metsätiloillaan ja osa niiden lähellä, mutta yhä useampi metsänomistaja asuu kaupungissa. Syynä viimeksi mainittuun on erityisesti muuttoliike. Ei ole epätavallinen tilanne, että suomalainen huomaa perunkirjoituksen jälkeen omistavansa metsää satojen kilometrien päässä asuinpaikastaan.

Niillä metsänomistajilla, joilla metsänhoito ei ole pääasiallinen tulonlähde, ei ole mitään tyypillistä ammattia. Metsää voivat omistaa mihin tahansa ammatti- ja sosiaaliryhmään kuuluvat ihmiset, koska metsien omistus vaihtuu Suomessa pääasiassa perinnöksi saamisen kautta. Metsää ostetaan ja myydään melko vähän ja yleensä metsäkaupat tehdään sukulaisten kesken. Monelle metsänomistus on harrastus.

##200 vuotta yksityistä metsänomistusta

Yksityinen metsänomistus on Suomessa vasta runsaat 200 vuotta vanha ilmiö. Se sai alkunsa 1700-luvun puolivälissä toteutetusta isojaosta, jossa jaettiin kylien yhteiset metsät talojen kesken. Isojako tosin ei ollut nopea toimitus. Se hyväksyttiin vuonna 1757 Ruotsin valtiopäivillä, mutta saatiin toimitettua Etelä- ja Lounais-Suomessa vasta 1800-luvulla ja Pohjois-Suomessa vielä myöhemmin, esimerkiksi Kuusamossa vasta 1960-luvulla. Jurmon saarella isojako saatiin valmiiksi vasta vuonna 1989.

Ennen isojakoa kylien lähimetsät olivat olleet yhteistä omaisuutta ja muut metsät valtion omaisuutta vuodesta 1542 lähtien, jolloin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa julisti ne valtiolle eli hänelle itselleen kuuluviksi. Sitä ennen ne olivat olleet kenellekään kuulumatonta aluetta, jossa kuka tahansa sai metsästää ja johon kuka tahansa sai raivata asuinpaikan ja peltomaata.

##Hakkuuta vai suojelua?

Metsänomistajilla on määräysvalta siihen, miten heidän metsäomaisuuttaan käytetään. Omistamansa metsän voi yhtä hyvin muuttaa hakkuuaukeaksi tai suojelualueeksi. Siksi yksityisten metsänomistajien päätöksillä on huomattavat vaikutukset Suomen metsäteollisuudelle ja luonnonsuojelulle.