Metsä on olennainen osa suomalaisuutta

Metsä on suomalaiselle tärkeä osa elinympäristöä, olennainen osa maisemaa, elinkeinon lähde sekä paikka, jossa viettää vapaa-aikaa. Suomessa on metsää neljä hehtaaria asukasta kohden, kun Euroopan keskiarvo on 1,3 hehtaaria.

Pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen kuuluu 40 prosenttia maailman metsistä

Suomen pinta-alasta on metsää 78 prosenttia ja vesistöjä kymmenen. Vain 12 prosenttia on suoranaisesti ihmisasutukseen liittyvää, kuten peltoja ja asuinalueita.

Suurin osa Suomesta kuuluu kasvillisuutensa puolesta pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, joka ulottuu Norjasta Siperian ja Alaskan kautta Yhdysvaltain ja Kanadan itärannikolle. Tundraa Suomessa on vain pohjoisimmassa Lapissa, Enontekiön ja Utsjoen kunnissa.

Maailman metsistä noin 40 prosenttia on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jonka tyypillisiä puulajeja ovat eri mänty-, kuusi- ja lehtikuusilajit sekä pinjat. Suomessa ja muualla Itämeren ympäristössä yleisimmät lajit ovat metsämänty (Pinus Sylvestris) ja metsäkuusi (Picea abies). Puulajeiksi on vuosituhansien aikana valikoitunut lauhkeaan ja kuivaan ilmaston sopivia.

Suomesta löytyy 77 erilaista metsäluontotyyppiä

Suomessa on kaikkiaan 77 erilaista metsäluontotyyppiä, joissa elää yhteensä noin 20 000 eliölajia. Yksittäisessä metsässä voi elää tuhatkin lajia sienistä ja puihin ja hyönteisistä karhuihin.

Metsätyypit voidaan jakaa karkeasti kolmeen tyyppiin. Kuiva kangasmetsä on hiekka- tai someropohjalla kasvavaa mäntymetsää, jossa on yleensä jonkin verran myös muita puulajeja. Tuore kangas on kuusivaltainen ja kosteamman maaperän metsätyyppi, joka kasvaa hieta- ja moreenimailla. Sen aluskasvillisuus on huomattavasti monipuolisempaa kuin kuivan kangasmetsän. Kolmas metsätyyppi on lehtometsä, rehevä lehtipuuvaltainen metsätyyppi, jota esiintyy vain Suomen etelärannikolla ja johon kuuluu vain yksi prosentti Suomen metsistä. Metsätyyppeihin luetaan myös puuta kasvavat suotyypit korpi ja räme, joiden maapohja on turvetta.

Hakkuu on vain yksi tapa hyödyntää metsää

Suomessa pidetään usein hakkuuta tärkeimpänä tapana hyödyntää metsää, yksinkertaisesti siksi, että metsäteollisuus tarvitsee materiaalia ja metsänomistajat haluavat metsistään rahallista tuottoa. Hakkuumenetelmänä on suosittu avohakkuuta, joka on yksinkertainen ja tuoton osalta helposti ennakoitava hakkuumenetelmä. Avohakkuulla on kuitenkin katastrofaaliset vaikutukset sekä metsämaisemalle että metsän eliölajeille. Yksi avohakkuun vaihtoehdoista on jatkuva kasvatus, jossa metsässä on eri-ikäistä puustoa, josta hakataan vain täysikasvuiseksi ehtineet eli tuottavimmat puut. Vaihtoehtoisten menetelmien ongelmana, on, että niille ei ole kehitetty riittävän tehokkaita metsäkoneita.

Useimmille suomalaisille metsällä on paljon muitakin merkityksiä kuin rahallisen tuoton saaminen. Metsät ovat Suomessa jokamiehenoikeuksien piiriin kuuluvia harrastus-, ulkoilu-, liikunta- ja retkeilymaastoja, joissa saa vapaasti kerätä marjoja ja sieniä. Metsät ovat monille tärkeitä myös metsästysmaastoina, joista voi saada saaliiksi esimerkiksi hirviä, kauriita ja useamman lajin kanalintuja.

Metsä on osa suomalaista sielunmaisemaa

Ennen kaikkea metsä on osa suomalaista sielunmaisemaa, vaikka urbaaneimmat suomalaiset eivät enää erotakaan koivua kuusesta. Metsä on rauhoittumisen paikka, meditatiivinen tila, jossa voi kokea yhteyttä sekä luontoon, menneiden vuosituhansien metsästäjä-keräilijöihin että ihmistä suurempiin voimiin. ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa”, kirjoitti Immi